Solisluun murtuma on yleinen murtumatyyppi, ja se muodostaa noin 2–5 % kaikista ihmiskehon murtumista. Leikkaus on aiheellista potilaille, joilla on merkittävä siirtymä, epävakaus, siihen liittyviä komplikaatioita tai suuria toiminnallisia vaatimuksia. Leikkaus pyrkii vähentämään luutumattomuuden riskiä ja palauttamaan olkanivelen toiminnan. Selkeässä siirtymässä tai epävakaudessa esiintyvissä murtumissa lääkärit käyttävät yleensä levykiinnitysleikkausta murtuman paranemisen edistämiseksi. Pieni osa potilaista (noin 1–3 %) saattaa kuitenkin kokea levyn murtumisen leikkauksen jälkeen, mikä ei ainoastaan haittaa kuntoutusta, vaan saattaa myös vaatia toisen leikkauksen (kuten alla olevassa kuvassa on esitetty).
Tässä artikkelissa käsitellään levyjen rikkoutumisen syitä ja hoitomenetelmiä sekä esitetään tieteellisiä torjuntastrategioita.
Levyn rikkoutumisen syy
1. Biomekaaniset tekijät
Solisluu on S-kirjaimen muotoinen, ja sen keskimmäinen kolmannes on murtumille alttiin kohta ja myös suurimman mekaanisen rasituksen kohteena oleva alue. Tämän alueen levyt altistuvat suurelle taivutus- ja vääntöjännitykselle; jos murtuman paraneminen viivästyy, levy voi rikkoutua pitkäaikaisen väsymisen vuoksi.
Jännityskeskittymä: Riittämätön levyn pituus (esim. peittää vain 2–3 ruuvinreikää murtumapäässä) voi johtaa levyn molempien päiden murtumiseen tai ruuvien löystymiseen jännityskeskittymän vuoksi.
Lisäksi liiallinen ruuvikiinnitys tai teräslangalla sidonta hienonnetuilla murtuma-alueilla voi aiheuttaa liiallista jännitysten keskittymistä ja sitä seuraavaa levyn rikkoutumista (kuten alla olevassa kuvassa on esitetty).
Biomekaaniset kokeet ovat osoittaneet, että riittämätön levyjen jänneväli ja riittämätön ruuvien kiinnitys ovat tärkeimmät mekaaniset tekijät, jotka johtavat levyn rikkoutumiseen.
2. Kirurgiset tekniset kysymykset
Kliinisesti konservatiivisen hoidon paranemisprosentti on korkeampi kuin kirurgisen hoidon, mutta konservatiiviseen hoitoon liittyy pääasiassa virheluutumisen riski. Kirurgisessa hoidossa kirurgisen lähestymistavan valinta vaikuttaa suoraan levyn vakauteen, minkä vuoksi kirurgisen murtuman luutumattoman murtuman esiintyvyys on hieman korkeampi kuin konservatiivisessa hoidossa. Kun leikkaus on valittu, kirurginen menetelmä on kriittisen tärkeä.
Väärä levyn valinta:
Kun käytetään lukkiutumattomia levyjä (tavanomaisia levyjä), ruuvit löystyvät helposti, mikä voi johtaa levyn rikkoutumiseen. Tällaisia levyjä käytetään nykyään harvoin, ja niitä on nähty enimmäkseen aiemmissa vikaantumistapauksissa.
Riittämätön levyn paksuus (esim. 2,7 mm:n levyt lihaksikkailla tai ylipainoisilla potilailla) ei välttämättä tarjoa riittävää tukea.
Riittämätön ruuvikiinnitys: Ruuveja ei ole riittävästi (yleensä suositellaan vähintään kuutta ruuvia), ja kaikki kuusi ruuvia tulee kiinnittää bikortikaalisella kiinnityksellä – vain tällainen pitovoima voi tehokkaasti vastustaa vääntövoimaa ja yläraajan painovoimaa. Erityistapauksissa, kuten potilailla, joilla on huono hoitomyöntyvyys tai vaikea osteoporoosi, bikortikaalinen kiinnitys (ruuvit lävistävät sekä solisluun etu- että takaosan kortikaalisen luun vakauden parantamiseksi) on joskus tarpeen.
3. Potilaaseen liittyvät tekijät
Levyn mahdollisen murtumisen ensisijainen syy on parantumattomat murtuman päät tai viivästynyt luun luutuminen (luutumattomuus). Jos murtumaa ei luudu, levyn on kannettava enemmän rasitusta luun sijasta, mikä lopulta johtaa levyn väsymismurtumaan ajan myötä. Luutumattomuuden taustalla olevista tekijöistä potilaaseen liittyvät tekijät ovat erityisen tärkeitä, kuten tupakointi (nikotiini estää luun paranemista), diabetes mellitus, aliravitsemus (D-vitamiinin tai kalsiumin puutos) ja osteoporoosi (heikko luun laatu, joka johtaa ruuvien helppoon löystymiseen). Tietyissä tapauksissa haavainfektio voi myös aiheuttaa luutumattomuuden: leikkauksen jälkeinen infektio voi johtaa luun resorptioon, jolloin levy menettää tuen ja lopulta murtuu.
Levyn rikkoutumisen hoitomenetelmät
1. Korjausleikkaus (ensilinjan hoito)
Käyttöaiheet: Paranematon murtuma, johon liittyy levyn murtuma ja heikentynyt toimintakyky. Kirurgiset tavoitteet: Solisluun pituuden palauttaminen, vakaan kiinnityksen saavuttaminen ja murtuman biologisen paranemisen edistäminen.
2. Vaihtoehtoiset hoidot
Intramedullaarinen naulakiinnitys: Sopii potilaille, joilla on heikko luunlaatu, mutta heikko rotaatiovaste.
Kehonulkoinen iskuaaltoterapia (ESWT): Soveltuu lieviin luutumattomiin luutumisiin ja voi stimuloida luun paranemista.
Matala-intensiteettinen pulssiultraääni (LIPUS): Edistää murtumien paranemista, mutta sen terapeuttinen vaikutus on suhteellisen hidas.
Johtopäätös
Levyn murtuma on mahdollinen komplikaatio solisluun murtuman leikkauksen jälkeen, mutta sen riskiä voidaan merkittävästi vähentää optimoiduilla kirurgisilla tekniikoilla, tiukalla leikkauksen jälkeisellä hoidolla ja järkevällä kuntoutuksella. Jos levy murtuu, revisioleikkaus yhdistettynä luunsiirtoon on tällä hetkellä tehokkain hoitomenetelmä. Siksi on suositeltavaa, että potilaat noudattavat tarkasti lääkärin ohjeita ja välttävät liikuntaa leikkauksen jälkeen.
Julkaisun aika: 21. tammikuuta 2026